Timantit.com

Mikä timantti on

Timanttikaupan luonne

Tutkimusvälineet

Hiontamuodot

Synteettinen timantti

Ostaminen internetistä

Kuinka saada näpeilleen

Jalometallit

Palvelun toimintatapa

Mistä lisää tietoa?

Laatuluokitus - Hionnan laatu (Cut)

Hionnan laatu vaikuttaa timantin ulkonäköön eniten kaikista 4C:stä. Tämän vuoksi on valitettavaa, että siihen liittyvät asiat ovat kaikkein tuntemattomimpia, jopa kauppiaiden keskuudessa. Hionta on myös eniten tutkittu ja laajin 4C:n osa-alue, joten edessäsi on melko paljon asiaa. Kuluttajille annosteltu 'riittävän laaja' tietopaketti timanttien hionnasta on ollut käytössä jo 80 vuotta. Nykyajan kuluttaja kykenee kuitenkin laajentuneen yleissivistyksensä ansioista omaksumaan tietoa enemmän kuin aiemmin, joten emme aio tyytyä tässä osiossa vain ylimalkaiseen hionnan laadun esittelyyn.

Hionnan laadulla ei tarkoiteta käytettyä hiontamuotoa, vaan sitä, kuinka hyvin tietyn hiontamuodon mittasuhteet on valittu ulkonäöltään mahdollisimman loistavan kiven valmistamiseksi, ja kuinka huolellisesti ja symmetrisesti itse hionta- ja kiillotustyö on tehty.

Tutustuthan briljanttihiontaisen timantin viisteistä käytettyihin nimityksiin, ennen kuin jatkat tästä eteenpäin.

Tolkowsky
Nykyaikaisen briljanttihionnan mittasuhteisiin on kaikkein eniten vaikuttanut nuori matemaatikko ja timanttisuvun jäsen Marcel Tolkowsky vuonna 1919. Hän tutki systemaattisesti timanttien optisia ominaisuuksia, ja esitti teoksessaan Diamond Design matemaattisen mallin hyvin hiotun timantin mittasuhteiksi. Viereinen kuva esittää tällaista hiontaa, jossa eri osien koko ilmoitetaan yllä opitun mukaisesti prosentteina kiven halkaisijasta. Aikanaan Tolkowskyn tutkimukset saivat aikaan valtavan muutoksen - hiotuista kivistä tuli loistavampia.

Nykyaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet muutamia tärkeitä täsmennyksiä Tolkowskyn esittämiin mittasuhteisiin:

1) Tolkowskyn laskelmissa kivillä ei ole lainkaan reunusta. Reunuksen tulee olla kuitenkin riittävän paksu jotta kivi ei lohkeaisi istutuksessa. Reunuksen olemassa olo muuttaa ihanteellisia mittasuhteita.

2) Timanttiteollisuus otti Tolkowskyn tutkimusten perusteella vain yhden kombinaation eli kiven eri osien väliset mittasuhteet parhaaksi mahdolliseksi timantin hiontamalliksi. Näitä mittasuhteiden kombinaatioita on kuitenkin useita (GIA 1998), ja ne saattavat poiketa merkittävästi toisistaan. Samoin hyvinä pidettyjen kombinaatioiden alueella on joukko sellaisia mittasuhteita, joiden lopputuloksena on vähemmän loistava kivi. Tutkimuksen johdosta timantteja on hiottu vuosikymmeniä painoa säästellen lähelle Tolkowskyn 'ihannetta', ulkonäöstä välittämättä.

3) Aikaisemmin vain perusviisteiden kulmia mitattiin. Todellisuudessa kaikki kiven viisteet vaikuttavat lopputulokseen eli kiven loistoon ja tuleen.

4) Uudet tietokoneohjelmistot ovat todistaneet, että hyvien mittasuhteiden laskemiseksi on käytettävä kolmiulotteista matematiikkaa kaksiulotteisen sijasta. Timanttihan ei ole paperille piirretty kaksiulotteinen kappale, eikä kaksiulotteista timantin kuvaa pysty projisoimaan kolmiulotteiseksi.

5) Tolkowskyn teoriat nojaavat siihen, että timantti on hiottu täydellisen symmetrisesti. Näin ei valtaosaa markkinoilla olevista kivistä ole kuitenkaan hiottu. Useimmat 'paremmiksi' itseään kutsuvat hiontamallit ja brändit perustuvat tarkkojen mittasuhteiden lisäksi huolellisen symmetriseen hiontaan. Tämän vuoksi voidaan yleistää, että timanttiteollisuus on ottanut Tolkowskyn tutkimukset todella käyttöönsä vain jokin aika sitten, asettaen ne samalla osittain kyseenalaisiksi.

Miten oikein valitut mittasuhteet vaikuttavat loistoon?

Timantin loisto perustuu siihen, että se palauttaa mahdollisimman suuren osan siihen lankeavasta valosta katsojan silmään. Se siis toimii tavallaan mahdollisimman hyvänä peilinä, joka suorastaan keskittää valon yläpuolelleen. Jos kiven alaosa on hiottu liian syväksi tai matalaksi, loiston määrä heikkenee.

Huom: Seuraavissa kuvissa on käytetty MSU:n kehittämää GemCalc-ohjelmaa, jolla valon kulkua voidaan seurata kolmiulotteisesti jalokivessä. Kukin valon kulkua selittävä kuva eli 'raytrace' pyrkii selittämään ainoastaan käsiteltävänä olevan ilmiön, todellisuudessa kiveen lankeaa usein valoa monesta eri suunnasta.

Liian matalaksi hiotun kiven keskellä näkyy reunuksen heijastuma, ja kivi näyttää elottomalta. Ilmiöstä käytetään nimitystä 'kalansilmä'. Kalansilmäkiven hankkimista ei voi koskaan suositella, vaikka hinta olisi kuinka edullinen tahansa. Kivi on kuitenkin hyvin kallis ulkonäköönsä nähden.

Oikein hiotussa kivessä valonsäteet taittuvat kiven sisällä, ja kääntyvät kohti yläpuolella olevan katsojan silmää. Timantti näyttää eloisalta ja sillä on hyvä loisto. Hyviinkin mittasuhteisiin hiotun kiven ulkönäkö riippuu myös optisesta symmetriasta. Aikaisemmin ajateltiin, että vain perusviisteet ratkaisevat - nykyisin tiedetään että kaikilla viisteillä on oma merkityksensä.

Tämä on yleisimmin timanttioppaissa esitetty syy liian syväksi hiotun timantin huonolle loistolle. Myös lähes kaikki timanttikauppiaat luulevat, että liian syvissä kivissä valo karkaa alhaalta. Kuvan ainoa vika on se, ettei näin syväksi hiottuja kiviä ole koskaan ollutkaan markkinoilla. Sen sijaan seuraavaksi esitetty ilmiö on hyvin yleinen tummien kivien syy:

Kun kiven alaosa on liian syvä, eli noin puolet kiven halkaisijasta, kiven keskiosa näyttää tummalta. Tämä johtuu 45 asteen kulmasta alaviisteissä, jolloin kivi toimii täydellisenä peilinä. Ongelmana on kiven katsoja, joka peittää tärkeimmän osan valonlähteestä varjollaan. Kiven keskiosa on tumma, koska siihen ei lankea valoa (vasen kuva ei toteudu). Tällaisia kiviä kutsutaan nimellä 'nail head'. Kivi ei kuitenkaan ole täysin valoton, koska osa vinossa kulmassa saapuvasta valosta heijastuu ylös katsojan silmään taulun ulkopuolelta (oikea yläkuva). Syy nailhead-kivien olemassaololle on ahneus: halkaisijaltaan samankokoisesta kivestä saadaan hieman painavampi, kun alaosan syvyyttä kasvatetaan.

Vanha "kunnon" 60/60-sääntö:

Melko yleinen hokema timanteista tietävien keskuudessa on, että jos timantin kokonaissyvyys ja taulun koko ovat molemmat noin 60% kiven halkaisijasta, hiontaa voi sanoa hyväksi.

Tämä on aivan käsittämätön väite; Ainoastaan keskimmäinen näistä saman säännön täyttävistä kivistä on ulkonäöltään hyvä, ylin ja alin kivi eivät ole edes välttäviä. Tämä sääntö ei ota millään muotoa kantaa ylä- ja alaosan perusviisteiden hiontakulmiin.

Kehoitan tekemään tiettyjä johtopäätöksiä kauppiaasta, joka kertoo 60/60-säännön ohjenuorakseen. Kyseessä on juuri sellainen yleistys, jolla yritetään tehdä hionnan luokittelusta mahdollisimman vaivatonta välittämättä todellisesta ulkonäöstä.

On olemassa joukko nykyisten kriteeristöjen mukaan hyviä mittasuhteita, jotka kuitenkin 'epäonnisena kombinaationa' tuottavat ulkonäöltään surkean kiven. Australialaisen Garry Hollowayn löytämä nk. 'no-go-zone'-ilmiö (NGZ) tuottaa tumman renkaan kiven taulun alueelle. Tämä on siitä ikävä ilmiö, että se näyttää valoisalta istuttamattomassa kivessä (koska siihen tulee valoa takaapäin) mutta tummenee istutettaessa. Irtonainen timantti kannattaakin aina ensin 'koeistuttaa' sormien välissä, jotta nähdään miten se taittaa valoa istutettuna. Seuraavilla sivuilla tutustumme mm. AGS-laboratorion hionnan luokitukseen. Pistä korvan taakse, että kuvassa olevan kiven luokitus on AGS0, eli paras mahdollinen.